Suuret kiitokset heille ja Jurmalan kaupungille tästä näyttelymahdollisuudesta!

Joukko taideyhdistyksen jäseniä ja muutamia aveceja läksi näyttelyyn jurytettyjen teosten kanssa Jurmalan matkalle Latvian Ystävät ry:n tilausbussilla. Koko taideyhdistyksen ryhmä osallistui näyttelyn ripustamiseen ja avajaisten järjestelyyn sekä mahdollisuuksien puitteissa Suomi-viikon muihin tapahtumiin ja näyttelyihin.

Suomi-viikon avajaistilaisuus pidettiin Jurmalan Teatterissa tiistaina 10.6. klo 17. Tilaisuuden avasi Jurmalan kaupungin apulaispormestari Aigars Tampe ja arvovaltaisten tervehdyspuheenvuorojen pitäjien joukossa oli myös Suomen Latvian suurlähettiläs Pekka Wuoristo. Avajaistilaisuuden musiikillisesta annista vastasivat Rantasalmen Nuorison Puhallinorkesteri sekä tamperelainen Lauluyhtye Huuma. Myöhemmin illalla avattiin vastapäisessä Buldurin Kulttuuritalossa kahden taiteilijan näyttely ”Puutarhassa”; espoolaisen Riitta Aholan ja latvialaisen Zita Sudnikan maalauksista nautittiin erinomaisen avajaistarjoilun ja lauluyhtye Huuman avittamina.

Oma näyttelymme avajaiset olivat keskiviikkona 11.6. klo 18. Tätä ennen yhdistyksemme iskuryhmä oli lähes koko edellispäivän puurtanut ripustustyössä. Näyttelytilana oli Kaugurin Kulttuurikeskuksen tuloaula. Tila oli muodoltaan, valaistukseltaan ja käytettävissä olevilta pystypinta-aloiltaan sellainen, että vain osa teoksista päädyttiin ripustamaan. Näyttelyteosten juryttäjä Mikael Härkänen oli onneksi tämän mahdollisuuden jo ennakoinut: teoksia oli samalta tekijältä 2 – 3 kpl, joten joka tekijältä valittiin ripustettavaksi juryttajan painotusten ja näyttelytilan ohjaamina ainakin yksi teos. Yhteensä näyttelyyn ripustettiin 39 teosta 31 tekijältä.

Avajaistilaisuuden alkua saatteli Markus Salmelan pianosäestys ja Jurmalaan asettuneen suomalaisen muusikon Marko Ojalan virtuoosimainen harmonikkailottelu. Paikalliseen tapaan avajaissanat lausui Kaugurin Kulttuurikeskuksen johtaja Dagnija Reimane, joita täydensi Latvia-Suomi yhdistyksen puolesta Buldurin kulttuuritalon johtaja Zinaida Skuja. Pirkkalan Taideyhdistyksen avajaispuheenvuoron ja esittelyn piti varapuheenjohtajamme Markus Salmela siteeraten mm. juryttajan saatesanoja.

Avajaisvieraita oli ilahduttavan runsaasti, mm. paikallisia, Pirkanmaalla vierailleita ja tänne syyskuussa vierailemaan tulevia taiteilijoita, Jurmalan Kaupungin kulttuuritoimen johtaja Gunta Liepina ja paikallista lehdistöä.

Näyttelyn avajaisia tarjoiluostosten kera järjestämään saapunut iskuryhmä koki ilahduttavan yllätyksen: Kaugurin Kulttuuritalon puolesta esille oli jo asetettu elegantti, herkullinen tarjoilu, ja myöhemmin aulahenkilöstö taikoi esille kuohuviinipulloja! Avajaistarjoilumme oli siten kaksinkertaisesti yltäkylläinen ja kaksikulttuurinen, sillä iskuryhmä oli tuonut Suomesta mukanaan kotoperäisiä erikoisuuksia, kuten hapankorppua ja salmiakkia. Näitä avajaisvieraat nauttivat illan mittaan kuunnellessaan Lauluyhtye Huuman esityksiä, Marko Ojalan harmonikkaa ja myös yhteislaulaen.

Seuraavana päivänä iskuryhmä lähti Latvian Ystävien kanssa paluumatkalle kahden keskiaikaisen sisämaan kaupungin ja linnanraunioiden kautta. Näyttely jäi vielä nautittavaksi Suomi-viikon jälkeenkin eli kesäkuun loppuun. Nyt kaikki teokset ovat jo onnellisesti palautuneet tekijöilleen.

Iskuryhmän jäsen Ulla-Maija Ranta

Suomi-viikko Jurmalassa, ohjelma linkin takana (jpg)

• Suomi-viikko, latviaksi Somijas Kulturas Dienas Jurmala

• Latvian Ystävät r.y.
  on Tampereella 1994 perustettu sitoutumaton, puolueeton ja riippumaton kulttuurijärjestö. Yhdistys pyrkii edistämään Latvian ja Suomen välisten kulttuuriyhteyksien kehittymistä tarjoamalla kontaktimahdollisuuksia jäsenilleen ja voi toimia myös yhteyksien avaajana. Yhdistys levittää tietoutta kulttuuri-, sosiaali- ja talouselämästä, harjoittaa kansainvälistä nuorisotoimintaa sekä solmii suhteita yksityisten henkilöiden, yhdistysten ja yhteisöjen kanssa.

  Yhdistys on käynnistänyt jo 90-luvun puolivälissä Jurmalassa pidettävät ”Suomalaisen Kulttuurin päivät”. Yhdistys järjestää myös Tampereella Latvia-viikon kulttuuritapahtumia. Yhdistyksen yhtyestiedot löytyvät linkistähttp://www.am.gov.lv/fi/helsinki/Latvia-Suomessa/Ystavyysseurat-ja-Latvia-yhdistykset/

• Lauluyhtye Huuma
  Lauluyhtye Huuma on tamperelainen, parhaimmillaan 8-miehinen lauluyhtye, joka on laulanut yhdessä eri kokoonpanoissa jo 10 vuoden ajan. Jurmalan matkalla ja esiintymässä mukana olivat Hannu Huitula, Jorma Kettunen, Jussi Koivunen, Markku Riutu, Mikko Ruuskanen ja Ari Solapuro.

Jurmala-teksti doc-muodossa

Matkakertomus

• Autolla Latviaan ja kirjautuminen puutarhakoulun asuntolaan
  Sunnuntaina klo 7:30 pikkuauto täynnä tauluja ja muita tarvikkeita aloitimme noin 500 kilometriä pitkän ajomatkan. Helsingistä laivalla Tallinnaan ja sitten taas ajoa Viron läpi Latvian Jurmalaan. Kahdet silmät, hyvät kartat ja kartanlukija olivat tarpeen liikenteessä, jossa ajokulttuuri on erilaista. Tien penkereet olivat leveitä ja reunaviiva auton alla ajettiin melkein koko ajan. Kolme autoa rinnakkain ohitustilanteessa on normaali ajotapa.

  Eestin ja Latvian raja-asema oli täysin autio ja ajoimme vain vartiokoppien ohi. Selvisimme hyvin myös Riikan pitkän keskustan läpi pelkällä intuitiolla. Kuulimme myöhemmin, että Jurmalaan tultaessa olisi pitänyt maksaa joku pakollinen/sakollinen siltamaksu!? Paikalliset ihmettelivät miten olimme päässeetkin ohi siltatullikoppien. Ilman kyseistä maksulappua Jurmalassa ei voi pysäköidä mihinkään saamatta sakkoja.

  Löysimme vihdoin majapaikkaamme puutarhakoululle, jonka kivimuurissa luki Bulduru Darzkopibas Vidusskola. Pitkän, viisikerroksisen opiskelija-asuntolan aulavahti osoitti ensimmäisen kerroksen käytävällä olevia ovia. Latvialaisesta selityksestä ymmärsimme, että Finlandia, Sweden, Estonia nukkuisivat näissä huoneissa. Yhteinen suihku ja wc olivat käytävän perällä. Muita taiteilijoita ei näkynyt.

• Näyttelyn pystytys City Museumiin ja ideointia merenrannalla
  Maanantaina klo 9:00 koulun ruokalan kabinetin pitkään aamiaispöytään oli katettu runsas aamiainen. Paikalla oli miespuolinen ranskankielen tulkki ja englanninkielen tulkki Elina Brigmane sekä Buldurin kulttuurikeskuksen johtaja Zinaida Skuja, joka osoittautui, mahtavaksi organisaattoriksi, järjestyksenpitäjäksi ja seremoniamestariksi. Lisäksi hän osasi puhua suomea ja venäjää. Taiteilijoista yhdeksän oli Latviasta, kaksi Venäjältä, kaksi Ranskasta, kaksi Liettuasta, kaksi Suomesta, yksi Ruotsista ja kaksi Eestistä. Suurin osa oli maalareita, mutta joukkoon mahtui myös tekstiilitaiteilija, keraamikko ja valokuvaajia.

  Veimme Zinaida Skujan opastuksella Jurmalan kaupunginmuseolle kolme teostamme, jotka kukin taiteilija oli ottanut mukaansa kotimaastaan. Andris Berzins ja museoväki alkoivat systemaattisesti ripustaa teoksia seinille. Saimme lähteä kävelylle, kunhan tulisimme takaisin avajaisiin tasan kello kaksitoista!

  Liikuimme aurinkoisilla kaduilla pienissä ryhmissä ja valokuvasimme kauniita, vanhoja pitsihuviloita ja katunäkymiä. Poikkesimme Culture House of Majorissa katsomassa akvarellinäyttelyä sekä kävelykadun Exhibition of Sand -näyttelyä, jossa oli tosi mahtavia hiekkaveistoksia.

  Klo 12:00 Jurmalan kaupungin edustaja avasi näyttelyn. Maljojen kohottamisen jälkeen taiteilijoille jaettiin kansiollinen infoa Jurmalasta sekä pienet tervetuliaislahjat. Meidät esiteltiin yleisölle ja valokuvattiin yksitellen. Aloitimme tutustumisen seurustelemalla toistemme kanssa. Kuulimme myös, että kolme latvialaista taiteilijaan olisi tulossa syyskuussa Tampereelle pitämään näyttelyään Emil-salille.

  Avajaisista siirryimme kävellen Balta Pucee ravintolaan, Pilsonu 7/9 kadulle. Meitä oli noin 40 hengen ryhmä mukaan lukien paikalliset kulttuuri-ihmiset. Paikka oli hieno ja ruokalistalla oli tarjolla joko kala-ateria, possuateria tai tyypillinen latvialainen ruoka sekä jälkiruoaksi jäätelöä kahvin kanssa. Latvialaisten kohteliaisuus ja ystävällisyys näkyi kaikkialla.

  Loppupäivä oli vapaata työskentelyä ja teemana Kesä Jurmalassa. Lähdimme kävelykadun kautta kohti merenrantaa suunnittelemaan ja ideoimaan mitä maalata seuraavana päivänä. Kolmekymmentä kilometriä pitkä, vaaleahiekkainen uimaranta oli täynnä lomailijoita. Rantaelämässä viihtyivät myös pulut, varikset sekä ampiaiset, jotka pörräsivät ilkeästi. Rantaviivalla oli kovaa hiekkaa, jota pitkin monet ihmiset ajelivat polkupyörällään.

  Ruotsalaisella valokuvaaja Pamelalla oli kevyt työväline teostensa toteuttamiseen. Hän otti kamerallaan paljon kuvia ja vei ne kävelykadun liikkeeseen kehitettäviksi. Yhdessä tunnissa ne kehitettiin 20 x 30 cm kokoiseksi, hintaan 1,20 latia per kappale. Me muut raahasimme painavaa tarvikekassia ympäri kaupunkia emmekä saaneet vielä mitään valmiiksi.

• Maalaamista Buldurin puutarhakoulun pihalla ja huoneessa
  Tiistaipäivän ohjelmassa oli työskentelyä puutarhakoulun ympäristössä. Laajalla alueella oli metritolkulla kukkaviljelypalstoja sekä marjapensaita, kaaleja, lanttuja ja muita juureksia, joista koulun ruoat valmistettiin. Päivän aikana taiteilijoilta syntyi isoja öljyvärimaalauksia ja akvarelleja maisemista, auringonkukista ja monista muista kasveista. Monet tekivät samankokoisia teoksia, jotka he sitten liittivät naulaamalla yhdeksi näyttäväksi teokseksi. Matkalle mukaan olisi ollut hyvä ottaa myös valmiita kehyksiä tai passepartout pahvia, näyttelyripustusta varten.

  Keskipäivän aikaan kävimme koulun ruokalassa lounaalla. Söimme punajuurisoppaa, leipää, perunoita, mehevää kanaa ja karviaiskiisseliä kermalla. Myös latvialaiset taiteilijat, jotka eivät asuneet koululla, osallistuivat päivän ruokailuun. Vähitellen aloimme tutustua toisiimme ja muistamaan nimiä: Pauls, Pamela, Christy, Michel, Tatyana, Suren, Janis, Reda, Crazhina, Inese, Andrejs, Maira, Andris, Mila, Siram, Soile ja Arja.

  Päivä kului maalatessa aina iltaan asti. Kävimme syömässä runsaan illallisen klo 19. Tarjoilut olivat koko viikon ajan ruhtinaalliset. Ruokaa oli tarjolla niin paljon, että toiset meistä eivät enää jaksaneet syödä illallista. Joskus aamiainen ei maittanut ollenkaan, kun vatsa oli täyttä vielä edellisestä ruokailusta.

• Työskentelyä Majorin kaduilla ja puutarhakoululla
  Keskiviikkoaamuna kuusitoistavuotias valokuvaaja Pauls Berzins ja muut latvialaiset olivat jo odottelemassa meitä asuntolan pihalla. Lähdimme pikkuautoilla Majorin kaupungin keskustaan maalaamaan. Teemana oli oman valinnan mukaan joko meri, joki, pääkatu, ihmiset tai puuarkkitehtuuri.

  Klo 13:00 kokoonnuimme Zinaida Skujan johdolla lounaalle Orients Sultans -ravintolaan, Jomas street 33 -kävelykadulle. Valkoisessa rakennuksessa sijaitsevassa ravintolassa meille tarjottiin maistuvia ruokia. Vieraanvaraisuus oli yltäkylläistä ja varsinkaan ruoasta ei pihistelty minään päivänä. Klo 18:00 oli valokuvataiteilija Vladimirs Arhipovs’in näyttelyn avajaiset, jonne muutamat meistä poikkesivat. Kuuntelimme puheita ja katselimme eroottisia valokuvia, jotka olivat tyypillisiä Arhipovs’in teoksia.

  Iltahämärässä maalasimme vielä ahkerasti koululla, sillä uudet työt oli saatava valmiiksi seuraavan päivän näyttelyyn. Yksi teos täällä tehdyistä tai museon näyttelyssä olevista teoksista annettaisiin Jurmalan kaupungin kokoelmiin. Koulun pihalla oli illalla vielä muitakin liikkujia kuin taiteilijat. Ryhmä pikkutyttöjä tuli rytmisen voimistelun harjoituksistaan. He jäivät ujosti hymyillen katselemaan työskentelyäni ja halusivat puhua kanssani englantia. Heidän opettajansa tuli perässä ja sanoi heille: Don’t disturb the artist...Thank you....Good bye. Myöhemmin nämä kaunisryhtiset jumppatytöt tulivat vastaan koulun alueella ja tervehtivät iloisesti hymyillen: Hello tai Good morning.

• Näyttelyn pystytys Buldurin kulttuuritalolle ja illanvietto latvialaisessa perheessä
  Torstain aamiaisen jälkeen lähdimme taulut kainalossa pikkuautoille. Kielisaarroksissa olevat Michel ja Christy tulivat mielellään Arjan autoon. Olin saanut huonolla lukioranskallani ja käsimerkeilläni selitettyä heille mitä nyt tapahtuu. Heidän tulkkiansa ei ollut näkynyt enää pariin päivään. Joka ikinen sana, jonka joku vain osasi mistä tahansa kielestä oli tosi tarpeen täällä kulttuurien kirjossa. Monesti elekieli, paperi ja kynäkin olivat tärkeitä kommunikaatiovälineitä!

  Saavuimme punaisen puurakennuksen viereen, joka oli Buldurin kulttuuritalo. Tässä kauniissa talossa oli myös Zinaida Skujan työhuone. Näyttelytilan seinillä oli vielä liettualaisen Reda Rimkute-Scerbakovienen päättyvän näyttelyn upeat maalaukset, jotka otimme pois seiniltä. Paulsin isä Andris otti komennon ja hoiti yhteisnäyttelymme ripustuksen yhdessä kulttuuritoimiston väen kanssa.

  Ennen näyttelyä meille taiteilijoille tarjottiin lounas Zem Buram -ravintolassa, 38/7 Vidus pros. -kadulla. Asetuimme ulos pitkään pöytään syömään. Juttelimme ja vaihdoimme keskenämme käyntikortteja. Baldias, taas kerran herkullisesta lounaasta ja takaisin kulttuuritalolle.

  Klo 15:00 alkoi viralliset avajaiset monine puheineen ja musiikkiesityksineen. Vähän ennen juhlallisuuksia Zinaida oli pyytänyt, että me suomalaiset tulemme sitten yhdessä latvialaisten kanssa laulamaan Yksi ruusu on kasvanut laaksossa! Jokaiselle osallistujamaan taiteilijalle omistettiin tuttu laulu, jonka nuori kansallispukuinen tyttö lauloi kosketinsoittajan säestyksellä. Pamela nieleskeli kyyneleitä, kun Abban laulu soi. Kyyneleet nousivat myös Tatjanan silmiin oman maansa laulun kaikuessa täydessä näyttelysalissa. Saimme kaulaamme latvialaisen keraamikon tekemät mitalit, diplomit ja ruusut sekä unohtumattomat halaukset suudelman kera. Tarjolla oli myöskin juotavaa ja syötävää.

  Klo 19:30 Pauls tuli kävellen hakemaan meitä vierailulle kotiinsa. Perheen omakotitalo sijaitsi lähellä puutarhakoulua. Talon emännällä Mairalla, joka oli sukujuuriltaan suomalainen, oli yläkerrassa maalausateljee täynnä isoja maalauksia. Pauls esitteli innoissaan myös isänsä Andris’in veistohuoneeseen, oman tietokonehuoneensa sekä kaksi ulkona olevaa koiraansa.

  Istuimme olohuoneen pyöreän pöydän ympärille juomaan viinejä sekä syömään kaikenlaista pientä suolaista ja makeaa. Jutut kääntyivät kesällä pidettyihin isoihin Latvian laulujuhliin, ja kuinkas ollakaan pääsimme asiaan! Laulukansaa löytyi muistakin maista, kun aloitimme maa kerrallaan laulaa omalla kielellämme kansanlauluja. Onneksi Arja oli ymmärtänyt ottaa mukaan pienen laulukirjan. Lauloimme muutaman suomalaisen laulun ja venäläisen kansansävelmän, jonka Tatjana iloksensa tunnisti. Eestiläiset huomasivat laulukirjassa Saarenmaan valssin, mutta naureskelivat suomenkielisiä sanoja. Pian lauloimme kappaletta neljän hengen voimalla – suomalaiset lauloivat alkuosan suomeksi ja eestiläiset lauloivat kertosäkeen omalla kielellään. Löysimme yhteisen sävelen myös ruotsalainen Pamelan kanssa: Peppi Långstrump ! Naurua, kannustusta ja aplodeja annettiin kaikille innokkaasti.

  Välillä taas valokuvattiin, juotiin viiniä ja vaihdettiin käyntikortteja. Toiset lahjoittivat hienoja, painettuja katalogejaan nimikirjoituksin. Sitten taas laulettiin. Tatjana lauloi tosi kauniisti ja lumosi kaikki herkällä tulkinnallaan. Suren lauloi meille erikoista kurkkulaulantaa. Ranskalainen Christy opetti kaikille uuden juomalaulun: Glui, glui. mon amie. Pauls kuvasi laulunopetuksen kännykällään ja laittoi sen myös nettiin. Latvialaiset lauloivat isona ryhmänä äänekkäimmin. Lopuksi lauloimme kaikki yhdessä Jaakko kullan suloisessa kielten kaanonissa. Maksla viena tautas – monenlainen taide yhdisti kansoja!

• Matka Riikaan, näyttelyjen purku ja piknik koulun pihalla
  Perjantaiksi Zinaida oli järjestänyt meille bussiretken vanhaan Riikaan ja hankkinut meille moneen paikkaan esittelyn, opastuksen sekä varannut tarjoilut.

  Riikaan saavuttuamme aloitimme kävelyretken keeskustan aukiolta, jossa kuuntelimme kirkon kellojen soittoa ja katselimme kauniita jugendrakennuksia esim. Mustapäiden taloa. Matkamuistokauppoihin ja shoppailuihin ei ollut aikaa. Huumorintajuinen Zinaida kertoi nauraen: Minä olen siis kanaemo ja te kuljette kuin kananpojat perässäni. Olen ollut tulkkina ja oppaana monta vuotta ja tiedän minkälaisia turistit ovat. Mutta taiteilijat ovat vielä pahempia!

  Keskiaikaisen olutravintolan kellarikerroksessa tutustuimme talon juomavalikoimaan nauttimalla tuopillisen olutta valintamme mukaisesti. Jatkoimme kävelyä vanhan luostarin sisäpihoille, johon oli rakennettu hotelli Conventa Seta sekä useita gallerioita ja putiikkeja. Poikkesimme pienessä galleriassa katselemassa tauluja, kirjoja, koruja sekä postikortteja. Kävimme myös kalliissa korukaupassa, missä saimme perusteellisen meripihkaesittelyn. Kauppias kertoi miten meripihka syntyy ja miten fossiilihyönteisiä on säilynyt meripihkan sisällä. Lisäksi hän demonstroi sytkärillään miten aito meripihka syttyy liekkeihin! Kävimme myös rauhoittumassa ja kuuntelemassa kirkkomusiikkia 1200-luvun Pyhän Johanneksen kirkossa (St. John’s Church).

  Klo 13:00 lounas oli järjestetty venäläisen museon alakertaan. Katselimme ensin museon valtavat taideaarteet ja menimme sitten alakertaan ravintola Nellijaan, 13/15 Pils street. Ruoka oli erinomaista ja sitä oli riittävästi. Olipa outo kokemus istua keskellä päivää lounaalla museon alakerrassa, jossa kansainvälinen pop ja rockmusiikki soi taustalla ja seinällä olevat venäläiset mahtimiehet tarkkailivat meitä katseellaan. Tuntui kuin Putin olisi tuijottanut jokaista suupalaani.

  Lounaan jälkeen teimme bussilla pienen kierroksen Jurmalassa, jonka historiaa Zinaida valaisi kertomalla rakennuksista, lukuisista pitsihuviloista sekä puurakentamisen muistomerkeistä. Sitten olikin jo kiire purkamaan näyttely Jurmalan kaupunginmuseolta klo 15:00 sekä vielä toinen näyttely Buldurin kulttuuritalolta, josta bussi veisi taiteilijat takaisin puutarhakoululle taulukasseineen.

  Klo 19:00 oli koululla viimeinen illallinen, josta söimme vain osan. Loput otimme mukaamme Redan organisoimalle taiteilijapiknikille. Harmi, ettemme ymmärtäneet tullessamme ostaa laivalta edes suklaata tai jotain isoa karkkirasiaa keittiön naisille kiitokseksi viikon ruokailustamme! Muutenkin matkaan olisi voinut varautua paremmin pienillä lahjoilla. Täällä oli tapana antaa lahjoja ja mieluummin jotain itsetehtyä. Tekstiilitaiteilija Tatjanakin teki värikkäistä langoista meille jokaiselle rintakoruja. Keramiikkataiteilija Inese oli tehnyt meille mitalit, jotka saimme Buldurin avajaisissa. Painotalossa tehdyt taiteilijakatalogit omista teoksista ovat erinomaisia vaihtolahjoja. Taideyhdistyksen kirjat, luonto- ja taidekirjat ovat myös hyviä lahjoja. Joka paikassa tarvitaan myös omat käyntikortit. Valokuvat perheestä tai kotikaupungista olivat mieleistä katseltavaa. Jurmalassa oltiin aidosti kiinnostuneita toisista ihmisistä.

  Klo 20:00 menimme koulun pääoven eteen missä Reda, hänen miehensä ja tyttärensä sekä mäyräkoiransa odottelivat muiden latvialaisten kanssa. Levitimme valkoisen liinan nurmikolle, johon kaikki alkoivat latoa tavaroita: vodkaa, pekoniviipaleita, viiniä, suolatikkuja, chipsejä, kakkuja, leipää, laseja ym. Pieni sade ajoi meidät maalari Surenin isoon huoneistoon koululle, missä jatkoimme viimeisen iltamme juhlintaa! Illan aikana laulettiin, tanssittiin, valokuvattiin, keskusteltiin ja yritettiin opetella toistemme äidinkieltä –varsinkin ”minä rakastan sinua” -lauseita. Välillä Janis ja Suran maalasivat kuvankaunista Tatjanaa toisessa huoneessa. Eestiläinen Siram istui ikkunalaudalla ja lauloi vienolla äänellä virolaisia lauluja.

  Ilta loppui liian pian, kuten koko viikko. Seuraavana päivänä olisi edessä enää lämpimiä halauksia, kyyneleiset jäähyväiset ja pitkä kotimatka Suomeen.

  Pala sydämestä jäi Latviaan... ja kysymys pyöri päässä: pitäisikö liittyä Latvian Ystäviin ?